Ihana päivä!
Shotte
29.09.2015
Vihdoinkin pääsisin tallille. En ollut päässyt tallille työkiireiden takia, joten poikaystäväni oli käynyt pitämässä tammaa pystyssä parin päivän ajan. Mutta nyt, saisin itse nousta hevoseni selkään ja korvata kaikki poissaolopäivät.
Ihanaa oli kuulla Angelin hirnahdukset tallissa, kun astuin sen karsinaan. Painoin pääni sen turpaa vasten ja suljin silmäni. Ihan kuin kaikki ympärilläni oli hiljennyt muutamaksi sekunniksi. Tamma hörisi hiljaisuuden keskellä, ikään kuin tietäen mitä seuraavaksi tapahtuisi.
"Ihana nähdä" sanoin Angelille, kun joku tallilaisista astui talliin poninsa kanssa.
Hain Angelin harjat satulahuoneesta, johon oli tuotu vinopino tuoreita pullia ja kuumaa kahvia. Nappasin mukaani yhden pullan itselleni ja pari sokeri palaa Angelille.
Työnsin herkut taskuuni ja talutin hevosen ulos hoidettavaksi. Kaivoin kumisuan ja pölyharjan laukusta ja hinkkasin niillä irtokarvat ja pölyt Angelin turkista. Huomasi, että tamman hoidossa tarvittaisiin eniten naisia kuin miehiä, nimittäin Alex ei ollut kovin hyvin harjannut hevosta. Ehkä tästä lähtien minun pitäisi itse hoitaa Angel.
Kun ylimääräiset liat oli siistitty Angelista, heitin sille satulavyön selkään, jonka olin ostanut hetki sitten hevosmarkkinoilta alehintaan. Olin liimannut siihen itse satulatarroilla Angelin nimikirjaimet, jotta sen tunnistaisi. Se näytti hienolta Angelin selässä. Hain sille vielä LC suitset, jotka olin saanut äidiltäni syntymäpvälahjaksi. Sitten eikun vain menoksi!
Tuuli hipelöi hiuksiani, kun ravasimme Angelin kanssa lehtistä peltoaukeaa pitkin. Tuuli vain yltyi korvissani, kun nostin hevoselleni keinuvan, rennon laukan. Se oli ihanaa! Pitkästä aikaa sain tuntea pehmeän laukan allani. Pitkästä aikaa sain huutaa mielessäni "minä lennän!" Se oli aivan taivaallinen tunne, jota ei ihan joka päivä tunnekaan.
Hiljensin tahtia hevoseltani, kun saavuimme pellon toiseen päähän. Nousin alas selästä ja annoin Angelin juoda kirkasta purovettä viereisestä purosta, joka katkaisi yhteyden pellon ja metsän väliltä. Kaivoin samalla aikaa takustani pullan ja mussutin sen samalla, kun tamma joi. Sitten takaisin selkään ja kohti tallia.
Kävelimme pellon viereistä polkua pitkin takaisin tallille. Pihaan oli ajanut hevosauto, joka otti kyytiinsä muutaman hevosen ja ajoi sitten pois.
Nousin selästä ja ohjasin Angelin suoraan pesukarsinaan. Nostin selästä pois satulavyön ja irrotin suitset hikisestä päästä. Suihkutin tamman selkää hiukan ja kuivasin sitä vähäsen. Sitten vein sen karsinaan.
"Oi! Olin vähällä unohtaa" sanoin ja kaivoin taskustani ne sokeripalat, jotka olin satulahuoneen kahvitarjoilusta napannut ja ojensin ne hevoselleni, silittäen tämän turpaa. Angel söi herkut nopeasti ja vaivatta ja työnsi turpansa taskuuni toivoen, että minulla olisi lisää.
Nauroin. "Voi Angel. Ei minulla taida olla enempää" Silitin vielä hörisevän ponin turpaa ja astelin talliin hakemaan laukkuani ja pesemään nopeasti kuolaimet, jonka jälkeen ripustin ne omalle paikalleen ja astelin autoa kohti.
Ihanaa oli kuulla Angelin hirnahdukset tallissa, kun astuin sen karsinaan. Painoin pääni sen turpaa vasten ja suljin silmäni. Ihan kuin kaikki ympärilläni oli hiljennyt muutamaksi sekunniksi. Tamma hörisi hiljaisuuden keskellä, ikään kuin tietäen mitä seuraavaksi tapahtuisi.
"Ihana nähdä" sanoin Angelille, kun joku tallilaisista astui talliin poninsa kanssa.
Hain Angelin harjat satulahuoneesta, johon oli tuotu vinopino tuoreita pullia ja kuumaa kahvia. Nappasin mukaani yhden pullan itselleni ja pari sokeri palaa Angelille.
Työnsin herkut taskuuni ja talutin hevosen ulos hoidettavaksi. Kaivoin kumisuan ja pölyharjan laukusta ja hinkkasin niillä irtokarvat ja pölyt Angelin turkista. Huomasi, että tamman hoidossa tarvittaisiin eniten naisia kuin miehiä, nimittäin Alex ei ollut kovin hyvin harjannut hevosta. Ehkä tästä lähtien minun pitäisi itse hoitaa Angel.
Kun ylimääräiset liat oli siistitty Angelista, heitin sille satulavyön selkään, jonka olin ostanut hetki sitten hevosmarkkinoilta alehintaan. Olin liimannut siihen itse satulatarroilla Angelin nimikirjaimet, jotta sen tunnistaisi. Se näytti hienolta Angelin selässä. Hain sille vielä LC suitset, jotka olin saanut äidiltäni syntymäpvälahjaksi. Sitten eikun vain menoksi!
Tuuli hipelöi hiuksiani, kun ravasimme Angelin kanssa lehtistä peltoaukeaa pitkin. Tuuli vain yltyi korvissani, kun nostin hevoselleni keinuvan, rennon laukan. Se oli ihanaa! Pitkästä aikaa sain tuntea pehmeän laukan allani. Pitkästä aikaa sain huutaa mielessäni "minä lennän!" Se oli aivan taivaallinen tunne, jota ei ihan joka päivä tunnekaan.
Hiljensin tahtia hevoseltani, kun saavuimme pellon toiseen päähän. Nousin alas selästä ja annoin Angelin juoda kirkasta purovettä viereisestä purosta, joka katkaisi yhteyden pellon ja metsän väliltä. Kaivoin samalla aikaa takustani pullan ja mussutin sen samalla, kun tamma joi. Sitten takaisin selkään ja kohti tallia.
Kävelimme pellon viereistä polkua pitkin takaisin tallille. Pihaan oli ajanut hevosauto, joka otti kyytiinsä muutaman hevosen ja ajoi sitten pois.
Nousin selästä ja ohjasin Angelin suoraan pesukarsinaan. Nostin selästä pois satulavyön ja irrotin suitset hikisestä päästä. Suihkutin tamman selkää hiukan ja kuivasin sitä vähäsen. Sitten vein sen karsinaan.
"Oi! Olin vähällä unohtaa" sanoin ja kaivoin taskustani ne sokeripalat, jotka olin satulahuoneen kahvitarjoilusta napannut ja ojensin ne hevoselleni, silittäen tämän turpaa. Angel söi herkut nopeasti ja vaivatta ja työnsi turpansa taskuuni toivoen, että minulla olisi lisää.
Nauroin. "Voi Angel. Ei minulla taida olla enempää" Silitin vielä hörisevän ponin turpaa ja astelin talliin hakemaan laukkuani ja pesemään nopeasti kuolaimet, jonka jälkeen ripustin ne omalle paikalleen ja astelin autoa kohti.